Elämää
esikartanoissa
noissa
persoonattomissa
taloissa, joissa
asuu
ihmisiä pinottuina
kuin lipaston
laatikoihin.
Minä en suostu
kuulumaan
noihin tavallisiin
Tahvoihin,
en suostu alistumaan
taottavaksi kuin
rauta
seppien tuli kuumiin
ahjoihin.
Tahdon kuulua noihin
maailmaa sottaaviin
taide sieluihin,
jotka
ovat itsenäisiä,
sekä itsepäisiä.
Niitä joita voi
verrata
itsepäisiin pois
lähtemättömiin
tahroihin. Tämän
pimeyden
keskellä minä
hehkun
niin kuin neon tähti
elävää
valoa. Nousukiitoa
se
joskus nostaa
siipeni ilmaan,
ja joskus sieltä
alas
kipeästi putoan.
Minä elän täällä
täysillä,
ja rakastamisen
tunnetta
rakastan. Surun,
ahdistuksen
tunteen kauas pois piilotan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti