Jossain avaruudessa
suuressa
kristalli kallon
juuressa kelluu
se makrokosmos entä,
jos
makrokosmos nielee
sen
kaiken järjen
ihmiskunnan?
Ahmin tietoa, ja se
valuu
pääni läpi, onko
se turhaa.
Unelmani ovat kuin
hiekka jyvät
sylissä syntisen
ihmisen.
Todellisuus, ja
valheet kutovat
verkon
mikro kosmoksen kaltaisen.
Viimeinkin pakkanen
saapui
Joensuun kadulle, ei
se vielä
tänne asumaan
pitkäksi aikaa jää.
Niin oikullinen on
vuoden ajan
kierto, raukea on
maapallon
kapinoiva sää.
Romantiikka
nukkuu jossakin
lehti kasan
alla, minä en enää
tähän aikaan
viihdy pitkään
taivasalla.
Unelmoin tanssivista
revontulista
Seidan rummun rytmin
silloin saa
makrokosmos,
se minun jokaista
solua tanssittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti