Missä pilvet ovat hopeaa,
ja horisontti ankkurin
myrsky tuulelle ojentaa.
Siellä yön tullen
oikeaan kuun kierron
aikaan, uskon taivaan
lumouksen, kuukasvoisen
miehen taikaan.
Melkein tunnustin sen
vuosisadan rakkauden.
Taivaan kappaleet
joskus taas tanssia saa,
kun Aurora borealis auringon
myrskyisään tanssiin
kumartaa.
Älä itke äiti maa, sillä
minä kehrään langaksi
kuutamon kajoa,
pilvi lampaiden pehmyttä
villaa. Minulla on vielä
yksi ainoa mahdollisuus
olla se yksi, ja ainoa.
Niiden tuhansien joukosta
jotka kerjäävät sinun rakkautta
kuukasvoinen mies.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti