Valkoiset valheet,
niin kuin vahvat
palkeet puhaltavat
tuuleen kipinää
syttyykö sisälläni nuotio tuo
joka rakkauden luokseni suo ?
En osaa itkeä, en tunteita
turhia sisältäni pois kitkeä.
Jatkan vain tätä maallista
retkeä, kuljen keskellä ystävien.
Jotain olen oppinut tunteistani
puhumaan, sinulle salaa
flirttailen. Ehkä sinäkin
jo huomasit sen, mikä
on raja rohkeuden, ja
mihin kasvatan seinää,
ja sen taakse jätän salaisuuden
jalkoihin poljettavaksi
päivän saapuvan uuden.
Mustaa tuhkaa tunnen
olevan vain luokseni
saapuvan tulevaisuuden.
Siihen osaan tyydyn
täysin taistelematta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti