Haavoitettu metsäkauris

Mies nuotiolla kiva olla voisi,
sillä on kivat korvat.
Ne jaksavat kuunnella ,
ja pysähtyä kuulemaan
äänet hiljaisuuden.

Lempeä, sekä lämmin yö,
ikuisuuden rajan rikkova tähti vyö.
Korvin vastaan ottavin
äänen kauniin kuuntelin.
Se oli kai ääni enkelin.

Silmät kauriin niin 
peittyy kyyneliin,
kun metsästäjää silmiin
katsomaan, se joutuu
viimehetkillään.

Nyt luoti ilmalennon saa,
ja kauriin haavoittaa,
se huutaa tuskissaan
,sielu kauriin sen
käy matkaan enkelten.

Kuin kauris laukkaan
käyn. Ei metsästäjää näy,
on sydämessäni luoti sen
viime metsästyksen.
Mä jatkan elämää,
ja luoti kiduttaa,
se saa tuskan palaamaan,
aina uudestaan.