Outo yö

Yö puhuu hiljaista yksinäistä puhetta.
Minun nimeni on Pandora, olen
yön ainoa metafora. Kiinnitetty
kuluneisiin lauseisiin.
Sinut niiden sisälle kahlittiin,
kiedottiin yön mustaan samettiin.
Paratiisin avain on kädessäni,
kartta virvoittavan lähteen luo.
Silmilläni sinua ahmin,
salaa sieluasi elävältä syön.
Olen lempeä demoni yön.
Rakkaus on niin kuin upottava suo,
kutsuu langenneita Pandoran luo.

Rakkaus tulvii yli reunojensa,
taivaalla paistaa houkutteleva
kelmeä kuu. Käsi tarttuu toiseen
käteen, tangoa tanssii pari alla
mustan sateisen taivaan.
Uni pois jonnekin katoaa,
minä nousen sanojen ilmalaivaan.
Pandoran lippaan avaimen
jostain esiin kaivan.
Sanat sieltä esiin karkaavat,
silloin kuin lippaan kansi aukeaa.
Rakkaus yön atmosfääriin
salaa karkaa, kaksi
sydäntä salaa toisiinsa rakastuu.
Voi sitä parkaa joka vastaan
taistelee, piilottaa pään pensaaseen.
Nyt on marraskuun lempeä
taikojen yö.