Joensuu

Kotikaupungin aavemaiset kadut,
marraskuu kipeästi pakkasella
kynsille lyö.
Ei ole enää turvallista
lintukotoa,
lempeää loukkoa.
Kadut täynnä, levotonta
poukkoilevaa joukkoa.
Vaarallinen, petollinen yö, täynnä
hälytysajoneuvojen levotonta ulinaa.
Vatsan murinaa grilli jonossa
keskiyön jälkeen.
Ihmisikä Lieksalaisen rasismin
jalkojen juuressa.
Kaupunki elää vaiettuna
hakaristin häpäisemin kujin.
Leijonan sydän, elokuva
kertomassa menneisyydestä.
Vai ,onko se aika  tässä ja nyt?

Joensuun pienelle torille
tämän kaupungin sydämeen.
Sinne minä öisen matkan teen.