Punastui, ja arkea eli, vaikeni,
oli hiljaa, tai kaikkea joutavaa puheli.
Niin kylmä, ja oikukas oli vuodenajan
keli, vierellä miehen minua
tuskin paleli.
Hän hymyili valloittavasti,
ja pelleili aivan valtavasti.
Pölyhuiskalla sekoitti hiukseni
sekaisin, minä nauroin, ja
ilosta itkin. Juoksin niin kuin
villi kauris käytävää pitkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti