Tämän riemuni, sen
kohta aika kokonaan
syö. Sinun sielussasi
kiinni roikun joka yö.
Kiinnipitäminen
siinäpä kova työ.
En osaa sinua lohduttaa,
demonien palkka-armeija
sielussasi ratsastaa.
Olisin joskus voinut
kanssasi nousta hellimpään,
aamuun iloiseen.
Silmissäsi on jäljellä
nyt vain orpokatse miehen
eksyneen. Ainoa mikä
hetken sielusi saa virneeseen,
kun tuijotat minun
pehmeätä rintaa.
En muuten voi sua
lohduttaa, kuin olemalla
opetuslapsi elämän.
Ikuisesti kolisevat
lohduttavat
sanani yön tyhjyyteen.
Minä hetken tulen,
sitten pois menen.
Yritän paikalla olla,
kun minua tarvitaan.
Niin valmis olen
kaikki pois jo luovuttamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti