Ennen olin maa joka versoi,
minut kaskeksi poltit.
Tuhkaksi uutta odottamaan,
minä voimiani turhaan
tuhlaan. Olet kuin majakka
pimeässä yössä,
en koskaan pysty sinua
unohtamaan. Valosi,
jos sammuu ajaudun
haaksirikkoon.
Suo minun surra, anna
kyynelteni
poskilleni juosta. Anna minun
olla, hän surullisin maan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti