Translate

perjantai 9. marraskuuta 2012

Läpi vuosikymmenten


Aikuisten kenkiin hyppäsin,
kun olin kolmentoista.
Minun täytyi olla pikkuvanha,
kantaa harmeja aikuisten.
Sydän öisin hukkui tulviviin
kyyneliin. Elettiin nostalgian
aikaa, aikaa kasvuun aikuisen.
Jengi pelasi aikaa,
sitä kiljupöntön taikaa,
pesässä kusiaisten.

Minä olin se suvun mustalammas,
vai olinko vain se lapsi
kengissä aikuisten?

Nyt soi päässäni kaiku sen,
nostalgisen nuoruuden.
Sisälläni tunnen juuret
suurten runoilijan.
Juicea lasista Mollana
juoda sain, olin hän,  pikkuinen Molla.
Juicen serkun kanssa alttarilla,
sekä kuutamolla.
Olin lapsimorsian Suomenmaan,
kantaen hiuksillani kukkivaa
pihlajaa. Nainen seitsemäntoistavuotiaana
on kauneimmillaan, niin sanotaan.

Läpi vuosikymmenten, soi sisälläni
myrskyt runojen, laulujen.
Olen nuori nyt vanhana, kun silloin
sen nuoruuteni alttarille elämäni
kadotin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto