Tuntea
joku, niin kuin sinä.
Ääni helinätiukujen
askelina.
Ulospäin
hehkuva, lämpöinen
valo.
Sielusi noessakin,
enkelinkajo.
Hyvyys
sinusta ulos
loistaa,
vaikka murhetta
yrität
hukuttaa, pullon
pohjilla
poistaa.
Minä olen
niin onnellinen,
kun
hetken vieressäsi
istua
saan. Tunnen sisäisen
karismasi.
Se niin paljon
minulle
merkitsee
vie
nirvanaan lohduttavaan.
Mitä sitä
selittelemään
rakkautta
se on vaan
minä
runoissani
pyöritän.
Tänään
sinut unohdan,
hetki
taas, ja tulet
muistoihini
takaisin.
Sinua
minä tarvitsen,
minulle
riittää se hetki rajalla
pimeyden.
Aika
seisahtuu tovin sen,
minkä
vierelläsi
istun
hetkisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti