Hennoilla harteillani
kannan yksinäisyyttä,
talutan itsepäisyyttä.
Ystävien piiri siipiensä
alla minua lohduttaa,
silti yksinäisyyden
varjoa kantaa
sielu surullisenhahmon
prinsessan.
Sydämessäni kulkee
kaihonkaravaani,
se yksinäisyyden
tunteella mällätä saa.
Sydämessäni surullinen
cowboy soittaa kitaraa,
Se hetkisen osaa
minua lohduttaa.
Kohta on niin jäätävän
huurteinen marraskuun
maa. Minä elämän
varjojen kanssa kilpaa
tanssin. Sydän ystäviä
täynnä, kaipausta
silti tunnen vain.
Se sisälläni tanssiin ryhtyy
tahdissa kitaran.
Minä tanssin marraskuun
sylissä, kuumeisen
tanssini hourailevan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti