Translate

torstai 22. marraskuuta 2012

Aamu nousee


Aamu nousee, minä
taas laulujani teen.
Ne virittyvät melankoliseen
säveleen.
Hurmaavampaa charmia
en tietää voi,
kun hahmo surullisen
cowboyn.

Hänen kitaransa syksyisin
vain mollissa soi.
Kieliltä sen, auringonsäteet,
ja pimeys paikasta
sävelien taistelee.
Hän kumaraan painuvilla
harteillaan kantaa,
taakkaa pimenevän
kylmenevän routaisen maan.

Viimein musiikin päättyvässä,
tunnen kevään lämmön
alla jalkojen.
Olit rakkain minulle silloinkin,
kun maailmani särkyi palasiin.
Minä laulujani teen,
lähetän ne matkalle
avaruuteen. Siellä ne
kaikukoot vain tyhjyyteen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto