Nostalgiaa

Ne arvet jotka minulle jäivät,

särkevät tänään jaloissani.

Olen sielultani se lapsi

kylmän joenkaupungin.

Nostalgiaa runoihini

tänään tuhlailen.

Suolaa hieron varovasti

vanhoihin haavoihin.

Kyllä täällä liian tylsää

elämä ois, jos ei

välillä räjäytettäisi

muistoista pölyjä pois.

Jokohan tänään on se

päivä, jolloin saan

maailmansyrjästä kiinni?

Marraskuuta lakaiskoon

nyt suuri luuta,

kaipaan romantiikkaa,

taivaan kuuta.

Toivon verkon viritän

päiviemme ylle.

Olen valmiina maailma,

lohduttavalle syleilylle.

Muistoistani kaivan

kauniitkin muistot.

Kauniit päivät ne

ovat kuin, keväisin kirsikankukat

Japanin.

En nouse lasiseen lentokoneeseen.

En tarvitse sen pullonhengen

illuusiota humalluttavaa.

Toivon vain tähän pimeyteen

lunta puhtaan valkeaa.