Mitä
tehdään niinä päivinä,
kun suru
pursuaa sielun
saumoista
yli?
Tahtoisin
vain käpertyä
sikiöasentoon,
ja nukkua.
Tuleeko
vielä sellaisia
päiviä,
jolloin elämä
tanssii
hymyillen tarantellaa?
Tänään
tunnen itseni
riittämättömäksi,
rikkinäiseksi
vuotavaksi
astiaksi,
ilman aluslautasta.
Ystävien ojentava
lohduttava
virvoittava
vesi, valuu pois
hukkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti