Translate

perjantai 22. toukokuuta 2015

Joiku

Vie minua aika vierii vuosien virta.
Turhaan yritän tarttua ajan hetkeen kiinni,
mieleni pyörii niin kuin villi tuuliviiri.

Minä olen kasvoton nainen maailman teillä,
laulu on ilokseni tänne luotu.
Pohjoisen poltteen sieluuni sain,
tyttö olen karjalan ,nyt tanssin
kunnaillain.

Uupunut olen maailman tiellä,
vaikka olen naisia niitä,
joilla on karisma, ja lumo,
tahto sekä voima.
Varteni on vanha , suoraryhtinen,
ajan patinoima.

Lauluni helkkyy laineille karjanmailla.
Inarin järvelle silti kaipuuni kaikuu.
Joikuni jonnekin tuulen minä
laulan, nostan pystyyn joutsen kaulan.
Kaunis on ääni pohjolan pojan,
rentukan kukka tahtoisin hetken minä
olla, taittavan varteni pohjoisen pojan,
varrelta suomaan kostean ojan.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto