Suomen kesä on lyhyt
tosi valoisaa aikaa.
Kesäisen lempeä
uneton yö,
sille villinä minun
sydämeni lyö.
Päivä paistaa
lämpöä sydämen
ei voi hillitä
ihminen.
Niin ihmeeltä
tuntuu,
se jälkeen kevään
jäisen.
Ei kesän valoa
vangita voi,
kesän valosta
luonto
öisinkin myös soi.
Minä lapsuudesta
yhä
muistan lapin, sen
valoisat
yöttömät yöt.
Nyt sama tunne
valtaa
kirjoittavan
ihmisen,
tunnen sen kuinka
yö on valoisa, sekä
ihmeellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti