Vuoden vaihtuessa

Vuoden vaihtuessa
suru on pudottanut

ankkurin sielunimerelle.
Se kulkee samoja polkuja kuin minä.
Olen menettänyt

kuolemalle kultaista viljaa.

Olen itkenyt, nauranut,

tanssinut hiljaa.

Äitimaan poveen kaikki

aina laskeutuu, kyyneleet,

nauru, niistä kasvaa muistoja

kantava saarnipuu.
Olen kuunnellut tuttujen

askeleiden kaikuja ovelleni.

Päästänyt, pistävänkyyn

puremaan povelleni.
Muistot, murskatut sydämeeni

piilotetussa rasiassa.
Tunnen kuinka tuuli
tarttuu hiuksiini.

Ikävä, kiinni nivusiini.

Vuosi jätti armottoman kaipauksen
sieluuni, äänesi jäi kaikumaan

korviini. Kuvasi sieluni kankaalle
tanssimaan.