Tunteiden
suuri tulkki, ihmisarvonsa
alta
salaa vaivihkaa kurkki.
Tunsi
olonsa arvottomaksi,
lastuksi
laineiden, virran vietävänä.
Kaipauksen
sisällänsä,
ikuisena
ikävänä.
Terve
mies, surullinen, ikinuori,
puolikkaasti
poikanen.
Sydämessäni
ajan kanssa
painia
lyöt, päivä päivän
jälkeen
järkeäni pois syöt.
Olen
liehuva liekinvarsi,
antaa
virran viedä.
En sano
koskaan sinulle
hyvästi,
vain näkemiin.
Sinut
sydämeeni akanaksi
joskus
suljettiin,
siellä
tuskaa aikaan saat.
Sä olet
komea mies, sen silmäni
heti ensikatseellani
sinuun ties.
Alkoi
sisälläni perhosien tanssi,
vuosia
kestänyt päättymätön
pasianssi.
Kekäleitä keräsit
minun
sisälleni, kipunoiva
ajankehdon
keinuttava valssi.
Sinut
nähdä, kun saan
jalkojeni
alla maa keinuttaa.
Katseellasi
saat liian löysälle
mun
ruuvit, katseesi voimasta
olen kuin
grillissä pyörivä broileri.
Yö
riimejänsä sisälläni viritti,
sanojeni
kanssa painin,
olen
uneton
kohta on
taas aamuyö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti