Translate

torstai 13. joulukuuta 2012

JOKELALLE


Nyt tarvitaan sinulta vain yksi,
sana yksi ele ylitse
kansanpäiden.
Se juuri minulle sanottu ,
toisten korvilta pois suljettu.
Olemme hukkuneet
vuosien patinan alle.
Ei kaiu enää nuoruuden
kaiho, villi kiihko
sieluistamme maailmalle.
Ne kaikki jäivät
jo vuosien menneiden alle.
Minä sinulta hävisin
massaan muitten
ihmisien kasvottomien.

On tahtoni aina kovin
itsepäinen. Sieluni
nyt on talvenhuilu
kaunisääninen, kylmän
jäinen. Se yksinäisyyttä
soi, äänen vibraatto nuottien
välillä väristen.

Joensuun kadut lumi peittää,
Jokelaan käy joutavien tie.
Nyt joulukuu loppuun asti
hiljaa jolkuttaa.
Niin se lapsuuteni pukki
jossain oveen lapsenmielisten
kolkuttaa. Pahinta tässä
ikuisessa ikävässä, on
kaivata patajätkää.
Jokela jotain vuosien patinaa,
aiheuttaa sisälläni nyt sitä
kaipuun natinaa.
Tahdon hyvästellä sinut vielä,
suudella sinun rappujasi.
Niin liukkaan kelin vielä siedän,
Jokela kumarran sinun edessäsi.
Ruusuja sinulle ojennan,
ne jääruusut talven kauneimmat.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto