Kohtalo

Kohtalo se kusettaa mua

mielin määrin.

Tänään taas valmis olen

taisteluun, hihojani käärin.

Päälleni minihameen puen,

kenkiin loikaan kauniin säärin.

Ne on kirurgin taidon näyte,

jälkeen hiilen, ihmiskokon.

Kasvoni on vanhan naisen,

onneksi vältin tulirokon.

Yritän sammuttaa,

tämän tulen sisältäni.

Peittää haavat, muistot

raskaat lyönnit isältäni.

Sisälläni tunnen vielä sen

palavan suuren rakkauden,

sen lämmön, kekäleiden voiman kokon.