Translate

perjantai 28. joulukuuta 2012

Opetuslapsi elämän


Lyön peilini pirstaleiksi,
saan seitsemän vuoden murhenäytelmän.
Silloin tiedän tästä murhenäytelmästä
paljon enemmän.
Haavat rystysieni,
sen tuskan lauluksi ehkä sävellän.
Tiedän aina mitä haen,
pilaan sen seesteisen elämän.
Rakkaus edestäni karkaa,
pois lakoaa. Näen edessäni
kuvan sen, varkaan elämän.

Käsissäni Suomenkieli soi,
riimit riviin, sanat soinnut
ankkuroi. Avointa
sielun stigmaa, kannan
sisälläni. Aggression piinaavaa
voimaa niin kuin isälläni.
Mieheltä kysyin kysymyksen
sinkku onko hän,
herneen siitä tuntuu nenäänsä
vetävän. On elämä ikuinen koulu,
minä opetuslapsi elämän.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto