Apatiaa

Illalla suljettiin tyhjä sydämeni,

kesästä jäljellä vain muistot

eilisen. Kylmyys hiipii sisälleni

kaiken jäädyttää. Rakkaus vain

raapii sydämeni pintaa karheaa.

Nyt saapui ilta uni haparoiden

silmäluomiani kutittaa.

Viimeiset ajatukset

vievät sinuun, siihen mielikuvaan

ihanaan.

Yö tuuditti minut painajaisten

uhrilehtoon, sinua vain ajattelin.

Unet ontuivat, aamuun asti ne minut vei.

Melankolia sisälläni yhtyi tanssiin

mollinsävelin.

Aamu alkoi kirjaimella A,

tänään päivänousu hiukan ahdistaa.

Minä tässä vielä hiukan vikisen,

sitten nousen ylös ,kirjoitan

aamun riimini viimeisen.

Apatiaa yhdessä taas tänään torjutaan,

joukossa yksinäisten, itsepäisten

hetki yhdessä horjutaan.