En särje peiliäni,
vaikka se kuvani vääristää.
Onneksi en siinä sääriäni
nää.
Anoreksia tanssii vieläkin
sieluni sopukoissa .Vaikka
se on ollut kauan
virallisesti
poissa.
Noita läskimakkaroita,
ne kylkiäni koristaa,
vaikka syöminen aina
minua ahdistaa.
Mistä syntyy se itseinho,
jonka olen piilottanut
syvälle sinne,
minne eivät voi nähdä
muut.
Ajatukseni joskus
sinne aivojeni sopukoihin
eksyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti