Taas lennetään

Tämä päivä ontui radalleen,

minä nousin päivään yksinäiseen.

Viimeyönä oli tuska, sekä kipu

mulla täysin ylityönä.

Taistella sain kanssa sen,

tuskanviitan karkean,

tai pehmoisen.

Maanantai malttamattomana

hetkeen kiiruhti,

nousi aurinko taas maailmaan.

Sydämessäni esiripun nosti

vain tuo kaihonkaravaani.

En ole taikuri,

en osaa tehdä taikojakaan,

runoja vain rustailen.

Ennen aikojaan,

ne maailmalle lennähtää.

Käsistäni riimit tuuleen

karkaavat,

on silti minulla ehkä

lumottu ääni.

Hän patajätkä korttipakastaan,

taas on karkumatkallaan,

hän aina vain voi sekoittaa

minun pääni.

Tähän runooni taas

puran tätä ikävääni.