Arjen harmauden hukutan
runohuntuun.
Tänään herään suuren
melankolian tuntuun.
Tyhjyyden viitta
hartioideni yllä,
ympäröi minua tylyllä syleilyllä.
Maailma en vastaa sinulle kyllä,
ei juureni onnellisuuteen tänään
yllä.
Tahtoisin utopiamaassa
käydä kävelyllä.
Tuntea onnen tähdet
päittemme yllä,
elää hetken vain pelkällä
syleilyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti