Olen etsinyt kaikkialta,
katsonut nurkkiin
pimeyden,
vannonut nimeen sen
mi kruunaa kaiken
rakkauden.
Tiellä arvaamatta käveli
vastaan nuori mies,
sulki varrellaan kapean
tieni.
Sain minut tuntemaan,
rakkautta, vihaa, ja
tuskaa.
Silmilläni rakastamaan
syksynkin ruskaa,
on hämmentynyt nyt minun
tieni.
Olen jälleen kuin tyttö
pieni,
en tiedä mitä teen,
tartunko käteesi kutsuvaan
lämpöiseen.
Kuinka malttamaton nuori
tyttökin
on tahtoo, naiseksi kasvaa
,
ottaa vastaa rakkautta
rakentavaa.
Ei tiedä miten on se
kallista,
surua murhetta, vain annetaan.
Rakkautta ainoastaan
sormustimella mitataan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti