Minä

Isä aina tahtoo pojan siittää,
pettyi pahanlaisesti,

kun pahansisuisen tytön

aikaan siittiöillään sai.

Pappi kastaa vettä päälleni

valelee, luojaa kiittää äiti kai.

Olipa kerran, sen nimekseni sain,

päivänä toukokuisen sunnuntain.
Mutsi kädet yhteen liittää.

nyrkkiin ne usein puristaa,

tahtoo tyttöänsä

kovin sormin tukistaa.
Sitten siitä kiittää,

luojaa kai.


Väärennetyin kortein isä pelaa,
yhteiskunta kelaa sitä vain.
Me aina paikkakuntaa vaihdetaan,

kun patakortin salaa isä

vetää hihastaan.

Sen piikkinä hän tuntee

omassa lihassaan.

Isä soittaa sähkökitaraa,

äiti hanurista täysin on.

Mummoni sisältä hän on

kultaa, ukki sydämeeni

hopeasijan kai sai.

Ukki hauska juoppo on,

muurari niin voittamaton,

viulunsoittotaidoltaan

täysi korttihai.

Minä ensimmäisen miehen,
kanssa joudun heti naimisiin.
Menee neitsyys, aviomies sai sen,
ja siunaa itseään.
Olin naivi lapsivaimo,

se on onnetonta matkaa kai.


Sanoo hän, itseenne menkää,

kuvitelkaa. Pitkä mies

minut saa, rakastumaan itseensä

hän. Hän minua kuin kukkaa

kämmenellään pyörittää,

hän laulunsa minulle laulaa.

Iäksi hän sydämeeni asumaan

jää, vaikka vuosikymmeneen

emme toisiamme nää.

Toisen kerran pappi sanoo

aamentaan. Jatkan tätä

elämää. Mukaani on tarttunut

neljä suloista prinsessaa.


Minä sekoon runoiluun,
laulujani alan esittämään.
Mutta ennen pitkään duuriin,
lauluni , siihen  soimaan jää.
Mieheni sekoaa toiseen naiseen,
sanoo minulle goodbye .