Olen pappi lukkari talonpoika kuppari

 

jokin noista aivan sama niin.

Katson öisin ylös tähtitaivaalle

ja vaivun unen kaltaiseen kliimaksiin.

Kohta inkarnoituu Väinämöinen

laulaa kansaa ylös suosta

on aika valon tulla Pohjolasta.

Ainon pakoon onnea juosta.

Sanat syntyvät tuulen viiltoon

veri kiertää rannan kiviin.

Maan syli kutsuu kulkijaa

vain laulussa kansa elää ikuisiin.

Olen pappi lukkari talonpoika kuppari

jokin noista aivan sama niin.

Sydämeni sykkii seppä Ilmarisen tahdissa

ja Tuonelan portti väreilee sävelin.

Olen pappi lukkari talonpoika kuppari

jokin noista aivan sama niin.

Maailma huokaa hiljaa alla jalkojeni

menneiden aikojen kaiku soi pihapiirin kivissä.

Yössä niityt hengittävät hopeaa

ja korven laulu kulkee veren rytmissä.

Kohta inkarnoituu Väinämöinen

laulaa kansaa ylös suosta

on aika valon tulla Pohjolasta.

Kanteleen säikeet värähtävät taivaan reunassa

sanojen muisto nousee suonsilmästä

ja Aino juoksee halki ajan virran.

Olen pappi lukkari talonpoika kuppari

jokin noista aivan sama niin.

Sydän hakkaa myrskyä vasten

tulen ja jään välillä soi hiljainen kutsu.

1.8.2025(c) satu tanninen