Kaivo autiotalon pihalla

Elokuu hengittää hiljaa, pellon yllä kypsyy valo. Kultaiset tähkät kuiskaavat: "Vielä ei ole kiire minnekään."

Syyskuun kynnyksellä tuuli vaihtaa suuntaa, ja omenat putoavat kuin vanhat lupaukset.

Minä lähden silloin, kun ruohonleikkurin öljyt on tarkastettu, ja varaston hyllyllä talvi odottaa kanistereissaan.

Lähden sinne missä ei ole karttaa, vain yksinäinen kaivo autiotalon pihamaalla – unohdettu, mutta kirkas, kuin muisto jota ei koskaan kirjoitettu.

Siellä juon hiljaisuutta rivattomasta kupista kesän muistot temmataan irti leudosta tuulesta, ja annan ajan kulkea kuin hiekka sormien välistä. 12.8.25 (c) satu tanninen