Etkö koskaan näe
sitä
kuinka rakkauden
taakka
painaa selän
kumaraan
ja saa kamelin selän
murtumaan. Sinä
juokset
oluttuopin luokse
sen kuohu houkuttaa.
Sankarit eivät tee
niin
alkuja, ja loppuja
oravan pyörä
pyörii taas.
Minä pois luotasi
kävelen
niin kuin kohtalokas
elokuva tähti niin
tämä
tyttö pois luotasi
lähti.
En tiedä mikä
meillä meni
väärin hihoja käärin
ja muistan sen
atmosfäärin
jossa helmat heilui
Marilyn Monroen
ja sätkän sokealle
käärin.
Ei aika entinen enää
koskaan palaa, ja
kyyneleen
silmä kulmasta
pyyhin salaa. Taas
niin
paljon rakkautta
hukkaan
tuhlattiin, minä
irti
päästän tästä
tilaisuudesta
tulla pimeyden
kaltaiseksi.
Annan tuulen vielä
kaikki
turhat toiveet
siitä,että
sinä ja minä
olisimme me.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti