Minä huulilta kuiskauksena
pudotan nimesi
kuumehoureiden keskellä
hetken mietin mikä
maa
mikä kaupunki?
En sinulle lausu
tyhjiä
sanoja konsanaan,
ja routa valtaa
jälleen
maaliskuun maan.
Minä sinua ikävöin,
ehkä sinäkin ,jos
sinulle viisaat
sanani möin?
Viima viikkaa pellon
heiluvat
heinät sieviin
pinoihin.
Hiljaisuus voi olla
kielen
kaltainen, ikuisuus
se ehkä
ottona kaikuu niin.
Vielä minä nousen
täältä
tautivuoteelta ylös,
ja
silloin saat luvan
olla
terve sinäkin.
Niin alkumetreillä
on
meidän tarinamme
tää,
sitä ei saa
pysäyttää maaliskuun
takatalvi, ei routa,
ei jää.
Sydän rinnassa
kaipaa
vierelle toista sydäntä sykkivää.
Haluan olla sinulle
Neiti Kesäheinä,
sinä
olet minulle Herra
Timotei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti