Translate

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Elämisen ehto

Taivaan tähtisilmät
kuun kultainen suu
taivas öisin joskus tiarana
otsalle laskeutuu.
Minä lamaantunein
aivoin jotain mielen
sisältä kaivoin.
Sain sanat kirjoitettua
paperille vaivoin.
Sitten ,kun aika jättää,
kuolemattomat sanat
jäävät elämään.
Turhat fraasit maailman
tuuliin lentää taas.
Julkisuus kuin luu
juuttuu haluttoman
kurkkuun. En ole
suuri, en ole pieni
tunnen oudon erakon tieni.

Utopia on se paikka
missä asustan, saarella
jossa aika seisoo
paikallaan. Minä
sielun haavoja laastaroin.
Olen hukassa joukossa
muiden sanaseppojen
rääväsuiden.

Missä on minuus
sisällä ihmisen, seassa
fraasien pölyisten.
Olen sisällä keskellä utopiaa,
ja tunnen kuinka
todellisuus häviää.

Täytyy elää juuri
näin, kun pakkopullan
takia erakoksi jäin.
En voimaa rakkaudesta
saa, kun puuttuu se
hän mies jota rakastaa.




Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto