Ahdin määrää
tahdin
kuka näyttää
kaiken mahdin
tulevaisuutta
pelkään
uutisia vahdin
turtaa tunnetta
sielu kaipaa
lummetta kauneutta
kukassa
hehkuvassa
raharuhtinaat vain
parantavat
statustaan minä
vielä lantillani
yhden leivän saan
sen jaan tasaisesti
tasan
nälkäisille suille
sitten pakenen
unelmaan
seuraavaan kirjoitan
oodin taivaalle sekä
metsän puille
kirkontornien ristit
puhkovat
taivaan pintaa rikki
en enää pelaa
korttia
ei pelissä tule viimeinen tikki
vääräleuat
oikovat leukaluita
minä hengitän niin
että kuulen
sen huohotus on tie
yhteinen
parasta maailmassa
on se pieni
hetki lantioiden
keinuva symbioosi
tahdon hetken olla
miehen
kaltainen tunkeutua
lantioosi
rakastajaa aina
tarvitaan
viha ei saa voittaa
maailmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti