Ei routa porsasta
kotiin tuonut
ehkä viikon oli
yksin kaljaa juonut
suruvaippa lentää
yli suomaan
ei nouseva päivä
enää meille
onnea suonut
yksin kuljen
huojuvaa siltaa.
Aamulla odotan jo
lepoa saapuvaa;
seuraavaa iltaa.
Hetken musiikki
minua lohduttaa
sitten vajoan taas
synkkyyteen.
Tunteista
tuhat runoa kirjoitan,
puran niihin vihan, tuskan sekä
ikävän. Lailla
iättömän immen
uskon turhaan onnea
tuovan
iltaruskon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti