Tässä päivässä, tällä hetkellä,
kehäraakkien kuoro laulaa aariaa.
Emme huomaa sitä mikä tärkeintä
on, se on rauha rakkaus, ja tie
piikkilangaton.
Niin mediassa pilkkuja halkaistaan,
ja sensuroiden joskus uutisia
valheilla valkaistaan.
Niin ylittää se uutiskynnyksen,
kun sotaa lietsoo joku ihminen.
Niin missä on meidän empatiakyky,
sekä inhimillisyys?
Syyskuun kyy kohmeisena
raunioissa loikoilee,
ja paratiisi se menetettiin
jo kauan sitten.
Minä blogin loin nettiin,
vuonna 2009, ja se tekstistä
paisuu kuin vettä imevä pesusieni.
Niin missä on matkamme pää,
minne johtaa tieni?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti