Synkät muistot,
kelluvat
noissa mieleni
upottavissa
letto soissa. En osaa
unohtaa, sitä mikä
tuskan saa taas
bumerangina
luokseni palaamaan.
Hyvät muistot ne ovat
poissa,
painavina uponneet
pyörivät suonsilmien
karkeloissa.
Vaikka paistaisi lohta
voissa,
silti se paras tunne
on kaukana poissa.
Et tuijottaa sinä
minua saa,
se liikaa satuttaa,
ja kallellaan pyörii
maa.
Ajasta alkujen, loppua
kohti.
Niin kylkeni sinun
kyljessä
onnesta joskus hohti.
Hetkisen vain nainen
empi,
ja pohti, kunnes
jonnekin
hetken yhteinen tiemme
johti.
Hempeys sen hetken nyt
kuvottaa,
en aikaa ajanakselin
saa
käännettyä
takaisinkaan.
Nyt olet luotani
poissa,
purjehdin yksin
ajanmyrskyjen
karikoissa.
Et tuijottaa sinä
minua saa,
se liikaa satuttaa,
ja kallellaan pyörii
maa.
Ajasta alkujen, loppua
kohti.
Niin kylkeni sinun
kyljessä
onnesta joskus hohti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti