Ajan ratsun laukkaa

Viikkasin jo pois kesän helmat,

yön harsohuivit ajan matkalaukkuun

pakkasin. Syyskuu hiipi kohti

naista, syksyn hiljaista alamaista.

Halla saa vapaasti, nousta

laaksoista alavista maista.

Yötä sylissäni hetken keinutin,

liikkuvin kiihkein lantein.

Unta sinusta näin, luulin olevani

syksyn morsian, pihlajanmarja huntu

kruununa hiuksissaan.

Nyt kirjoitan laulun,

lasken sen laineille Laatokan.

Ota syliisi minut nyt on kohta taas yö.

Alkaa levonmaassa rakentava työ.

Kuutamo saa kruunani olla,

yön tähtien kanssa kun häävalssiin

pari käy. Vaan missä viipyy sulhanen,

ei ajan ratsun laukkaa, kuulu ei näy.

Niin synkkä on öinen maa,

häävalssin molliin sävellän.

Niin ovat kuulaat posket morsiamen,

kuin omenankaltaiset posket sulhastaan

odottavat malttamattomasti vaieten.

Unta sinusta näin, luulin olevani

syksyn morsian, pihlajanmarja huntu

kruununa hiuksissaan.

Nyt kirjoitan laulun,

lasken sen laineille Laatokan.

Ota syliisi minut nyt on kohta taas yö.

Alkaa levonmaassa rakentava työ.