Aamu

Yön jälkeen aamu palaa, syön aamupalaa.
Takassa taas tuli palaa,
vilkaisen sinua salaa.
Jos on hyvä olo laulun siitä teen,
työnnän marmeladia leipään
eiliseen.

Sinua askel, askeleelta seuraan ,
jopa neulansilmästä läpi menen.
Sinua kuin varjo seuraan makuuhuoneeseen.
Tulen kainaloosi, muodon naisen, 
sekä kaunokaisen
siinä saan.

Päivän kierto seuraa kulkuaan,
minä sinua seuraan niin kauan kunnes
maailma jatkaa kulkuaan.
Taas yön jälkeen aamu palaa,
ja syön aamupalaa,
ja vilkaisen sinua lehden takaa salaa.

Käänsit minun pääni,
sinun lumottu ääni yhäkin korvissani soi.
Tutkin sisimpääni,
se sisäinen ääni käänsi taas minun pääni.

Aamulla yksin, taas harhailen yksin,
illalla nukumme sylityksin.
Niskaamme tihkuu yö,
kuutamon valo, sekä onnen palo;
loistaa Otavan tähtien vyö.

Miehen tähden minä ihmisten nähden,
tulen ja lähden.
Lähden, ja tulen taas takaisin,
kaiken elämässä kanssasi sinun  jakaisin.

Kanavan rannalla, hiekkaisella sanalla,
eilinen taas toistuu lentää  niin kuin 
bumerangi kaikki sama tapahtuu,
sydän uudestaan sinuun rakastuu.