Valovuosien
takaa loistaa valo tähtikuosien.
Taikuutta
no niin oli se hetki ,kun kohdattiin,
silloin
taivas salamoi ja tanssi aamunkoi.
Sisälläni
yhä mandoliinin sulosoinnut soi,
se
tunne on kuin kesä lapsuuden,
tunnen
yhä aromit, fiilikset sen.
Aika
voi muistoja haalistaa, tai saada
unohduksen
pilvet ylle vääryyden.
Minä
liikaa kaikesta muistan, no niin.
Hyvää
saa aina muistaa, paha on parempi
muistoista
pois piillottaa.
Jotkut
muistoni tahdon alustalle nostaa,
ja
niin kuin pokaalit kiillottaa.
Missä
on se lämmin turvallinen kainalo,
jonne
turvaan maailmalta piiloudun.
Sirpaleista
elämän taas palapelin kokoajan,
niistä
paloista syntyy hahmot huomisen.
Siinä
kuvassa on myös kasvosi siksi
rakastan
sinua yhä, se tunne pyrkii
ihoni
saumoista läpi nyt.
Kaipauksen
tähtisumu on silmiini syttynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti