Kevättä kohden

Ei se riitä, että osaa rakastaa,
vaan tarvitaan, myös että rakkautta
vastaa ottaa osaa.
Ovat kyyneleet ne helmistä raskaimmat kantaa.
Hymy, kosketus, sekä lämpö
on timantteja kalliimpia toiselle lahjaksi antaa.

Aito ihminen, hän toivoo löytävänsä 
aidon rakkauden.
On aika talven pimeydessä kasvaa taas,
voimakkaaksi, vahvemmaksi vastustamaan surua.
Joskus saapuu kirkkaus, taas jälkeen 
pimeyden; rakkautta kasvavaa lämpimästi raviten.

Kevättä kohden kulkea taas saan,
aurinkoa odotan, rakkautta kaipaan

päiviin nyt pimeisiin.

Minä nurkissa nyt vain piileksin,

vaikka kaipaan sinua niin.

Se tunne kaipauksen ahdistaa

minua silmänkantamattomiin.

@ tanninen satu