Yhä leijun sfääreissäni,
olen liian erilainen
pitsisissäni.
Miehen kylkeen yöksi
kaipaa nainen.
Hän näki kaunista unta,
oli siinä se luomakunta,
jota kaipaa niin.
Nousen seitsemänteen
ilmalaivaan,
päälle sen sateenkaareen.
Iltaan kuudenteen
kun elettiin, niin valtakunta
odotti prinssiään.
Kenties olen sokea,
tai sydän täynnä mustaa
nokea.
Nukuin ikään kuin
satavuotiaana,
käy prinssi suudelmaan,
ylle naisen uudenmaan.
Sydän tyynynään käyn
lepäämään, olen täysinainen,
niin erilainen.
Saapui perjantai,
nyt viikko siihen asti
käydä sai.
Oli unessani se mies,
jota kaipaan niin.
Silmät, kun kiinni painan,
niin kuvasi sielunkankaalta
esiin heijastuu.
Nyt on jälleen syyskuu,
sydämeni kipsiin,
kääreisiin piiloutuu.
Pääsymme paratiisiin
evättiin,
jäin tänne valtakuntaan
viimeisten
vanhojen lohikäärmeiden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti