Satu

Satuja on olemassa

ihan oikeasti.

Niitä syntyy silloin,

kun sataa sopivasti.

Vesipisaroista syntyy aiheita,

pieniin satuihin,

joita tippuu omenapuista

syksyisin katuun.

Sydäntäni kosketti pieni peikko

takana kioskin,

vahingossa sitä suutelin.

Näin sirpaleet hioo toisiaan,

me toisiamme hiotaan.

Syksy tulee ulos nurkista,

ole se sadunprinssi sydämeeni

jo kurkista. Ole minulle se iso

nalle, tahdon käpertyä kainaloosi,

pitää kiinni sun turkista.

Pidättelen ilmaa, en hetkeen hengitä,

olen ihan luumunvärinen.

Kuinka paljon sua mä rakastan,

vieläkö kuvaasi sielussani piilotan.