Translate

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Suomen kieli


Suomen kieli joskus soi,
jos en pakene
jäähtynyttä laavaa.
Kirjoitan, tykitän
soinnut, riimit
lennokkaasti soimaan.
Kuka oli se hän,
kuka joi Graalin maljasta
juoman, ikuisen elämän.

Syliini putoaa lehdet
vaahteran syksyssä
itkevän.
Voimiani kerään,
on aika aselevon,
kentällä rakkauden.
Kuka sanoikaan
sen, että filosofian
labyrinttiin
ehkä jäähtynyttä
laavaa pakenen.

Tyhjyydessä menneet
päivät aika joskus purppuroi.
Aamulla nainen vahvat kahvit
joi. Nainen kysyy sen
kysymyksen viimeisen.
Kaikki tahdon toisin organisoida,
pääni menoksi se koituu,
jos en ryhtiäni saa
oikenemaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto