Runojen maailmassa ratsastan,
ratsunani Slepnir,
se allani vauhkona hirnuaa.
Kohta Valhalaan sieluja
äänellään kirnuaa.
Taistelussa elämän,
menetän mä elämän.
Ei koskaan lopullista voittoa
kukaan saa, kun viikatteen iskuun
viimeiseen kaula katkeaa.
Silloin aaveet tanssivat
balettiaan,
kummitustenkuoron ääni
nousee falsettiin.
Kuolema ja minä joskus
ohimennen me jo suudeltiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti