Ei auta ruoka rakkauden
nälkään, sieluni on
ravintoa vailla.
Kuljen täällä
mieron mailla.
Puolimieltä hajalla,
kiikun kaakun keinun
siinä rajalla,
missä aurinko,
sekä varjot
suutelevat toisiaan.
Me olemme
vain loisia
maan.
Yksinäisyyttäni
ulos täällä
hullun lailla
päivät huudan,
kunnes saapuu
väsymys,
ja on aika mennä
koisimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti