Silloin kun pimeys saartaa maan,
sekä pienen ihmissydämen.
Minä kohta tähtiin sukellan
avaruus loistaa kultaa,
hopeaa, on pyrstö tähden
lento aivan liian nopeaa.
Ajatuksen lento onko
se yliluonnollinen,
mikä on käsityskyky,
järki ihmisen?
Saapuu jälleen aamu,
ajatukseni maahan
avaruudesta alas putoaa.
Sieluani ravitaan ,
filosofi viipaleen ajatuksia
meille ojentaa, niitä
minä mietin vieläkin,
vaikka maan kamaralle
jo unisena putosin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti