Aamu

Yö  hiipii hiljalleen pois
aamuun tieni käy.
Unta kesästä vielä näin.
Perhonen lentää
hetken sen,
kun kesätuuli
käy yli nummen. 

Kukkien luona mehiläinen,
mettä kerää.
Kulkea yli nurmikon minun
varpaani vapaana
kengistä saa.
Nyt tahdon luonnonlapsen
lailla,
alasti luonnossa vaeltaa.

Yli niityn sen,
mikä kätkee suuren rakkauden.

Hetken itken rannan kaislikossa,
yksinäisyyttä elämän.
Aurinko se kaikkein tärkein
on, vain hetken kestää myös
lento sudenkorennon.

Pian saapuu syksy, ja

kesä ohi on. Kirjailijan

sielussa silti aina on 

kesän lämpö loppumaton.