Rakkaus haihtuu,
kasvot viereltäsi haihtuu.
Vain muistot jäävät
eilisen, huominen voi
olla peili sen aidon kaipauksen.
Muistoissani minä elän
täällä tänään taas,
sanoistani solmin seppeleen.
Josta hääkimpun teen
käteen naisen vanhenneen.
Peilini se on sirpaleista liimattu,
kokonaiseksi kasattu.
Minä hölmöyttäni täällä
maailman tiellä sorrun,
hetki hetken jälkeen uudestaan.
Sotkeudun seitteihin elämän,
ne vain vievät varjoihin vanhan iskelmän.
Voit pelastaa minut erakoksi joutumasta.
Minä sanojeni maailmassa taas
elän uudelleen, tunnen eilisen vain
otsaani salaa yöllä suudelleen.
Täältä toisiltamme me ehkä
joskus liikaa vaaditaan,
ja kultaa sekä mammonaa
turhaan palvotaan.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti